SKVA Vitsin otsikko: Laihialaisvitseja 181-300 Vitsin postasi: Pexi <pekka.pitkanen@kymp.net> Päivämäärä: 2.5.2001 181. Laihialaisemäntä päätti monien vaikeuksien jälkeen päivänsä kunnalliskodissa. Kun häntä saatettiin hautausmaalle todettiin, että hauta oli jostain syystä jäänyt kaivamatta. Oli keskitalvi, ja miehet pohtivat tilannetta. Asian ratkaisi muuan isäntä sanomalla: - Jätethän miähet rumis tähän. Ompa sellaasta tavaraa, jota ei varaasteta. 182. Laihialaisemäntä teki pula-aikana paidan nisujauhosäkistä. Leimoja ei saatu pois, ja niin tuli etupuolelle herkkukranulaa ja takapuolelle extrapriimaa. 183. Laihialaisen hernekeitossa herne sanoo: - Täällä minä, kussa sinä? Vähäkyröläisen hernekeitossa herne taas sanoo: - Pois tieltä, pois tieltä! 184. Laihialaisen kerrostalon seinällä oli ilmoitus: »Hissi rikki, käytä naapuritalon hissiä». 185. Laihialaisen mahtitalon poika oli ehtinyt naimaikään. Mielitiettyjä oli kaksikin; toinen oli tuhti ja isokokoinen talontyttö, toinen kaunis ja hentoinen kanttorin tytär. Koska poika ei osannut itse asiaa ratkaista, hän kysyi isältään: - Mitäs mä nyt teen, solis ronski töis tua Haikkalan flikka? Pitkään harkittuaan isä vastasi: - Meillä on täällä traktori ja kaikki. Ota vain se piänee, se syää vähemmän. 186. Laihialaisen talon renki oli kylällä jutellut talon ruuasta. Emäntä oli tästä pahoillaan ja nuhteli renkiä. Että viitsikin kylällä häpäistä taloa. Renki vastasi: - Em mä hävääsny oo. Oon vain sanonu, jotta meillä on hopianhohtoonen voi, kullankeltaaset silakat, teräksen kans tehty leipä, pilivensininen piimä ja Pikku-Hinssan prunnista hajethan kirkkovellivesi. 187. Laihialaisessa talossa olivat renkipoika ja talon oma poika samanikäiset. He lähtivät tanssipaikalle, josta palasivat eri aikoina. Emäntä heräsi yöllä, kun joku meni silakkakupille ja leipälaatikolle. Hän kimpaantui, kun luuli rengin siellä syövän ja huusi suutuksissaan: - Mikä siälä syää ja rohomuaa kun hevoonen? - Minä täälä vain, äitee, vastasi oma poika. Emännän ääni muuttui helläksi, kun hän sanoi: - Niin kun piäni hiiri siälä hampahillansa nykertääs. 188. Laihialaisesta talosta kuoli joulun alla renki. - Parahalla aikaa, tuumasi isäntä. 189. Laihialaiset haudataan polvet koukussa. Näin jälkeenjääneillä on valmiit pyörätelineet kunnantoimistossa asioidessaan. 190. Laihialaiset keittävät pässin päällä seitsemän kaalia ja palvavat pään välillä aidan seipäässä. 191. Laihialaiset lähtivät kesäsunnuntaina autoretkelle. Heidän kulkunsa sattui hautausmaan sivuitse, ja he pysähtyivät siihen. Mukana oli muita suulaampi henkilö, joka karjaisi: - Nouskaa ilamajokiset hauroostanna, huamenna on tuamiopäivä! Haudankaivaja oli kuumuuden vuoksi jättänyt työnsä viileämpiin aamutunteihin. Hän kuuli ilkimielisen huudahduksen ja nosti päätään sen verran, että ääni pääsi kantautumaan yli hiljaisen kalmiston: - Ei oo, mutta laihialaaset ei näköjänsä oo nuukuuresnansa maannehet loppuhun asti. Hieman siinä laihialaisten karvat nousivat pystyyn, ja matkan tekoon päästiin äkkiä. 192. Laihialaiset lähtivät retkelle. Isäntä varoitti hyvissä ajoin ennen Jurvan rajaa: - Karistakaapa tomut jaloostanna, ennen kun oomma viarahas pitäjäs. 193. Laihialaiset menivät kaupunkiin. Äiti komensi tytärtään: - Kulije suaras äläkä navittavääräs! 194. Laihialaiset syövät puuronsa kuutamolla. Näin puuro ei tarvitse maitoa, kun kuutamo ajaa saman asian. 195. Laihialaiset syövät voita kuumennetulla naskalilla. 196. Laihialaiset tulivat laivalla Ruotsista ja olivat merisairaina. Silloin yksi keksi: - Kun panoo pennin hampahien välhin, ei voi oksentaa. Jos oksentaa, penni putuaa merhen. Niin kaikki pääsivät Vaasan rantaan varastojaan menettämättä. 197. Laihialaiset, isä ja poika, päättivät lähteä Australiaan. Matkalla poika kysyi: - Isä, koska me oomma perillä, kun sitä Australiaa ei jo näjy? Isä ärähti: - Ui vain äläkä kysele! 198. Laihialaisia ja kyröläisiä matkusti junalla Vaasasta, ja laihialaiset saivat koko matkan ajan kuulla nuukuudestaan. Vähän ennen Laihiaa kyröläinen niisti nenäänsä, ja yksi laihialaisista sanoi: - Vaikka mä kuinka oosin laihialaanen ja nuuka, niin emmä sitä taskhuni kerää. 199. Laihialaisisäntä oli kyykyllään aseman lippuluukulla ja pyysi pienellä äänellä: - Puali piliettiä Vaashan mennen tullen, ja viälä palaateskin. 200. Laihialaisisäntä tuli Vaasaan tutkituttamaan vatsaansa. Lääkäri kielsi häneltä tupakan ja alkoholin. - Palijoko moon velekaa? kysyi isäntä. - Kymmenen markkaa. - Kiitos, mutta en taira piitata teirän neuvoostanna. Hyvästi! isäntä sanoi ja lähti. 201. Laihialaisperhe aikoi matkustaa junalla Vaasaan, ja vanhemmat kysyivät, paljonko lastenlippu maksaisi. Kun saatiin tietää, että lapset pääsevät ilmaiseksi, nämä pantiin junaan. Vanhemmilla oli aikaa kävelläkin. 202. Laihialaisperhe oli ostanut television. Sitä katsellessaan he näkivät myös oman kuvansa hämärän heijastuksen. Isäntä sammutti heti television, niin että kuvaruudusta näkyi vain oma perhe ja sanoi: Näin tuloo halavemmaksi. 203. Laihialaispoika ajoi kotiin polkupyörällä. Mistä sinä tuon pyörän olet saanut? No kun minä olin lavatansseissa, tanssitin ahkerasti erästä tyttöä ja lähtiessä pyysin päästä saatille. Silloin tyttö hyppäsi pyöränsä päälle ja lähti polkemaan. Minä pinkaisin perään, mutta niittypolulla tyttö hyppäsi pois pyörältä, vetäisi hameen ja housut päältään, kirmaisi heinäniitylle ja huusi: »Ota mitä haluat!». Minä sitten otin tuon pyörän. 204. Laihialaispoika halusi hellepäivänä tarjota vieressään istuvalle tyttöystävälle jotain virkistävää. Hän avasi auton ikkunan. 205. Laihialaispoika istui morsiamensa kanssa keväällä kuuta katsomassa. Yhtäkkiä hän kysyi: Minkälaasia kukkia sä haluaasit siihen morsiuskimphus? Kuinka sä nyt tuallaasia kyselet? Hääthän pirethän vasta ensi syksynä, hämmästeli tyttö. Pääsen huamenna naapurin vilijakuarman päällä Vaashan ja ajattelin ostaa sen kukan siämenet. 206. Laihialaispoika kosi kyröläisflikkaa, mutta tyttö ei ollut oikein varma omistansa eikä pojankaan tunteista. Hän kysyi pojalta: Oikeenko sä mua rakastat? Kyllä se vishin rakkautta on, kun mä oon aina tykänny piänistä ja luisista ja ny mä onnistuun saamhan viälä hamphattomanki. 207. Laihialaispoika kävi Vaasassa, mutta ei raskinutkaan ostaa paluulippua. Nähdessään viimeisen linja-auton lähtevän Laihialle hän alkoi juosta auton perässä. Kotona poika kehui säästäneensä 40 penniä. Isä sanoi: Oot sä vähän oppinu, mutta oot silti hullu. Oosit juasnu taksin peräs, niin oosit säästäny enämmän. 208. Laihialaispoika meni ostamaan rippipukua Vaasasta ja osti niin suuren kun rahalla sai, että samalla tuli paikkoovärkkiä. 209. Laihialaispoika pyysi isältään rahaa huveihin menoa varten. Isä kieltäytyi antamasta ja neuvoi: Kun illalla paat maata, niin jätä jalakas jonkin matkaa fällyystä ulos. Sitte yällä kun tupa jähtyy ja satut heräämhän, verä jalakas fällyjen ala niin huamaat, kuinka siitä on huvia. 210. Laihialaisskotin haave: Voi isä kun me oltaas rikkahia, jos meirän ei tarvittisi syärä. 211. Laihialaistalon väki oli heinässä ulkoniityllä. Askareissaan viipynyt vävy oli lähdössä toisten jälkeen, mutta meni vielä kurkistamaan, kuinka kamarissaan sairastava vanha paappa jaksoi. Kun mä ny jään yksin, niin laittaasia vaikka kynttilän palamhan. Olis rattoosampaa, jos vaikka täs lähtökin tulis. Vävy täytti toivomuksen, mutta sanoi ovelta: Jos paappa sattuus kualemhan, niin jos te sitten viimmeesellä henkäyksellä puhaltaasia kynttilän sammukshin. 212. Laihialaistaloon jouduttiin pyytämään lääkäri. Hän tutki potilasta ja sanoi: Tämähän on jo kuollut. Emmä viälä kuallu oo, sanoi mummo pienellä äänellä. Oo hilijaa momma, kyllä lääkäri tiätää! tiuskaisi talon emäntä. 213. Laihialaistalossa oli emännän kuoltua perunkirjoitus. Lueteltiin varat ja velat, mutta loppukaneetti oli kalsea. Se kuului: Tämän jälkeen vainaja astui esiin ja esitti keskinäisen testamentin. 214. Laihialaisten hyvä suunnistustaito on peräisin ajalta, jolloin kyröläiset kävivät pyytämässä rahaa ja takaajia. Isännät joutuivat oleskelemaan päiväkausia metsässä, ettei tarvinnut antaa kumpaakaan. 215. Laihialaisukko valitti kaupassa myyjälle: Ei ne teepussit ollukkaan niin hyviä, kun te kehuutta. Se nuarakaan ei kestäny kun vuaren. 216. Laihialla Lyyskilän kylässä oli talo, jossa oli kymmenen poikaa, ja yksi pojista päätettiin panna opin tielle. Poika kävi lyseon ja jatkoi Helsingissä. Häntä kutsuttiin Herrapojaksi. Opinnot venyivät, eikä valmista tullut niin pian kuin isä halusi. Pahaksi onneksi pojilta kuoli äiti, mutta isäntä ajatteli, että onhan tätä elämää vielä jäljellä ja alkoi kulkea friijoissa. Siitä veljekset eivät pitäneet ja antoivat isälleen selkään. Toimituksen aikana isä irvisteli ja mumisi: Kun mä viälä pääsen tästä niin tapan teirät kaikki, mutta tuan Herrapoijan mä säästän, soon tullu mullen niin kalhiksi. 217. Laihialla ei tuu kolaria, kun siälä päästethän maantielle vain ne autot, jokkon kokonansa maksettu. 218. Laihialla kuollaan kasvot alaspäin ja pää kirkolle osoittaen. Näin siksi, että omaiset yrittävät säästää kuljetuskustannuksissa ja pakottavat sairaat konttaamaan hautausmaalle. 219. Laihialla lyhkääset miähet seisoo markan päällä, kun ne kosii. 220. Laihialla oli järjestetty yleinen verenluovutustilaisuus. Muuan isäntä oli itsepäisesti kieltäytynyt luovuttamasta vertaan, vaikka talon muu väki oli ilomielin halunnut tällä tavoin auttaa lähimmäisiään. Isäntä matkusti Seinäjoelle, ja juna pysähtyi. Jokos nyt olhan Seinäjoella? hän kysäisi naapuriltaan. Eihän toki, tämä on vain sellaanen verenottopaikka. Isäntä kokosi kiireesti kapsäkkinsä ja poistui junasta. Johan mä siällä Laihialla sanoon, jotta mä en mihinkään vertani luavuta. 221. Laihialla oli kolme veljestä, joista vanhin lähti Amerikkaan. Monen vuoden kuluttua hän tuli veljiään tervehtimään. Asemalla oli vastassa kaksi miestä, joiden parrat ulottuivat maahan saakka. Mies tunsi veljensä, meni heidän luokseen ja ihmetteli partojen pituutta. Sähän veit sen partakonhen mennesnäs Amerikhan, vastasivat nämä. 222. Laihialla oli syntynyt tappelu. Paikalle kutsuttu poliisi otti lakin päästään ja alkoi kantaa kolehtia niin tappelijoilta kuin yleisöltäkin. Kaikki häipyivät kiireimmiten ja tilanne rauhoittui. 223. Laihialla on Suamen suurin salaojitusprosentti, nottei lehemät pääse ojihin paskantamhan. 224. Laihialla on keksitty uusi kotimainen lämpömittari. Se on elohopeasilakka, joka pannaan riippumaan ikkunan ulkopuolelle. Jos kalan silmät ovat sameat, on pakkasta ja jos mittari haisee, on helle. 225. Laihialla on niin vanha kello, että sen varjokin on tehnyt seinään reiän. 226. Laihialla on nuukuus vapaaehtoosta, mutta mualla se on pakollista. 227. Laihialla opetettiin sokeainkirjoitusta, ja kursseille tuli yllättäen lähes sata osanottajaa. Kun kurssinpitäjä ihmetteli sokeiden määrää, hänelle vastattiin: Ei moo sokeeta, mutta me opettelisimma tärkiää sokiaankirijootusta, jotta voisimma pimiäskin lukia ja säästää sähkyä. 228. Laihialla pelas miähet viikon korttia, kun pelis oli sontakärryjen perälauta. 229. Laihialla rahaa on jotta alimmaaset mätänöö. 230. Laihialla renki pani pöydän laatikkoon järsityt luut ja isäntä kysyi: Mitäs sä Kalle meinaat, kun nuata koluttuja luita sinne paat? Kun kysyyn isännältä, mitä varten te aina ostatta niin laihoja hevoosia, sanotta jotta kyllä luut lihan kasuattaa, vastasi renki. 231. Laihialla syttyi tulipalo. Palokunta tutki asiaa ja tuli tulokseen, että tulipalo oli saanut alkunsa maantienojaan heitetystä puoliksi poltetusta savukkeesta. Poliisi ryhtyi välittömästi kuulustelemaan kaikkia Laihialla olevia ulkopaikkakuntalaisia. 232. Laihiallakin hoidettiin pellot ennen vanhaan luonnonlannalla. Sitten teknillinen kehitys astui kuvaan ja lannoitusta ryhdyttiin hoitamaan kulkemalla pellon piennarta ja puhumalla paskaa. Seuraava vaihe oli, että saran päähän kannettiin radiovastaanotin, joka hoiti puhumisen. Mutta syksyllä koko pelto oli punahomeessa. Miten selvitä, aprikoivat laihialaiset. Mutta taas keksittiin keino: syötiin sanaa koko talven. 233. Laihialle oli hankittu uusi paloauto. Palolautakunta pohdiskeli, mitä vanhalla paloautolla tehtäisiin. Lopulta jollakin leikkasi: Käytetään sitä vääriin hälytyksiin! 234. Laihialle on perustettu oma rauhanturvajoukko. Mikä sen nimi on? Nuukalaislegioona. 235. Laihialle perustettiin juomarahojen antamisen vastustajien yhdistys. Kun kylälle levisi tieto, että jäsenmaksu on markka vuodessa, niin kukaan ei liittynyt, vaan jatkoi edelleen juomarahojen antamista ihan entiseen tahtiinsa. 236. Laihialle saapunut uusi opettaja keskusteli tiellä isäntien kanssa. Isännät katselivat herkeämättä pellolla olevia sikoja. Viimein opettaja kysyi, miksi nämä aina vain sikoja tuijottivat. Isännät sanoivat syövänsä perunat sitten kotona. 237. Laihian Impi kulki nisusikoja kaupalla. Eräs ostaja aprikoi: Tiedä niistä, ovatko edes puhtaita. Kyllä ne puhtahia on, moon ne isän kans nuallu, vastasi Impi. 238. Laihian Isossakylässä mökin muori tuli kauppaan ja kysyi, paljonko silakat maksoivat. Kauppias sanoi, että kun ostaa yhden kilon, ne maksavat 25 penniä, mutta kun ostaa 5 kiloa, ne maksavat 20 penniä. Asiakas löi tiskiin 20 penniä ja sanoi: Paa sitte viis kilua. 239. Laihian Isossakylässä oli säästeliäs pariskunta. Isäntä eli viimeisiä hetkiään ja nautti antaumuksella emännän leipomasta vehnäpullasta. Tarkkaavainen emäntä huomautti hänelle: Älä ny sitä niin kovin palio syä, jotta jäis vähä pesijööllenkin. 240. Laihian Torstilassa oli rankatalkoot. Muori nosti edellisen talkoomiehen kahvikupin seuraavan eteen ja sanoi: Puhuras kuppi, ei oo kun Tuisku juanu. 241. Laihian ainoa ammattilaistyttö istui ravintolassa. Paikalle tuli kaupparatsu, joka tarjosi tytölle satasen koko yön iloista. Kapakassa istunut paikallinen isäntä ryntäsi heti kaupparatsun kimppuun ja hakkasi hänet mustelmille. Heitettyään kaupparatsun ulos kapakasta isäntä kääntyi saliin päin ja huusi: Onkos täällä vielä sellaisia, jotka yrittävät nostattaa hintoja Laihialla? 242. Laihian akka meni hakemaan naapurilta pataa lainaksi, mutta tämä sanoi: Kuinkas mä sullen rasuaasta pannua antaasin, kun mä siinä seiphän larvaa keitin, johna varis istuu. 243. Laihian emäntiä oli kestireissulla. Juttu luisti ja kehuttiin, että kyllä on hyvää kahvia. Akat joivat jo neljättä kupillista, kun yksi vieraista huomautti emännälle: Ekkö sä itte juakkaan? Mä tiärän määräni, vastasi emäntä. 244. Laihian emäntä huusi kauppareissulle lähtevän isännän perään: Sualakin on kaikki, mutta sitä nyt saa krannistakin! 245. Laihian emäntä kattoi ruokapöydän, mutta jätti voin pois ja katseli syömisen ajan ikkunasta ulos. Kun väki nousi pöydästä, hän käänsi päänsä ja huudahti: Kas kun en yhtään havaannu, tehän ootta jo syäny ja voi on vasta kaapis! 246. Laihian emäntä keitti silakoita, hämmensi keittoa kauhalla, ja tuumasi: Voi voi, kun on rasuaa! 247. Laihian emäntä käski isännän tuoda porvarista korppuja. Kun tämä rupesi kaupassa maksamaan ja avasi lompakkonsa, sieltä lensi koi. Niin kauan oli lompakko ollut avaamatta. 248. Laihian emäntä meni Vaasassa pankkiin rahaa nostamaan. Ruotsinkielinen kasööri sanoi hänelle: En mine anta ennenkö näyttä kvitto. Emäntä koetti selittää, että kyllä se raha nyt muutenkin sopisi antaa, mutta kasööri vakuutti: En anta ennenkö näyttä kvitto. Koska ei muu auttanut, emäntä pyllisti ja heitti helmat korviin. 249. Laihian emäntä meni vintistä vällyjä hakemaan, putosi alas ja sanoi: Olisin mä saanu fällyt alani, mutta kun en malttanu uusia fällyjä. 250. Laihian emäntä neuvoi tytärtään: Halavin ja varmin ehkääsypilleri on tavallinen ruakahernes. Kuinka sitä käytethän? kysyi tyttö Pirethän tiukasti polovien välis. 251. Laihian emäntä oli Vaasan torilla kananmunia myymässä. Asiakkaan moittiessa munia pieniksi emäntä tokaisi: Luulekkos sinä, jotta meirän kanat sun takias takapualensa repii! 252. Laihian emäntä sanoi isännälle: Tua puu on kaarettava. Minkä takia, sehän on meirän komeen pihakoivu? No kun se varistaa lehtensä naapurin komposthin. 253. Laihian emäntä vei fälttöömiehille kahvia, mutta hänellä oli vain yksi korppu. Kun kahvia ruvettiin juomaan, emäntä sanoi: Älä sä ny Toivo sitä korppua ota, ei siinä oo kun viarahallen. Mutta vieras ei iljennyt korppua ottaa, sillä se oli jo puoleksi homeessa. 254. Laihian flikalla oli rikas sulhanen. Flikka teki parhaansa päästäkseen alttarille ja syötti miestä hyvin. Isä ei oikein pitänyt tilanteesta ja moitti tytärtään. Flikalla oli vastaus valmiina: Enhän mä muuten sitä näin syättääsi, jonsei se oosi nuan rikas. Kun se saa syränveritulupan, mä perin sen omaasuuren. 255. Laihian flikka vei friijarin lavatansseista. Pimeässä kaikki näyttivät samannäköisiltä, mutta aamun valjetessa flikka katsoi tarkemmin ja sanoi: Emmä kyllä nuan nuukahan oisi nuallu, jos oosin iliman säkkiä saanu valita. 256. Laihian golfkentällä kummittelee. Siellä kuolleet golffaajat hakevat kadonneita pallojaan. 257. Laihian golfkentän sääntöjä: Löytöpalloa ei saa poimia mukaansa ennen kuin se on pysähtynyt. 258. Laihian hotellin aulassa on kello ja sen vieressä lappu: Vain hotellin vieraille. 259. Laihian isännällä oli kaksi tytärtä. Toinen oli naimisissa kyröläisen, toinen laihialaisen kanssa. Kun isäntä tunsi loppunsa lähestyvän, hän kutsui vävyt luokseen ja pyysi heitä kumpaakin panemaan 50 markkaa arkkuun. Eihän sitä tiärä, vaikka viälä kualema jäläkhin tarvittis, hän sanoi. Isäntä kuoli, ja avonaisen arkun äärellä vävyt muistivat pyynnön. Kyröläinen otti 50 markan rahan ja pani sen arkkuun. Silloin laihialainen veti esiin shekkivihon ja kirjoitti 100 markan shekin. Hän pani sen arkkuun ja otti setelin vaihtorahana itselleen. 260. Laihian isännän ainoa poika oli laiskanlainen muulloin paitsi viikonloppuisin. Isäntä hermostui ja tuumasi: Jos tämä näin jatkuu, niin yhyres pitää syytingillen mennä. 261. Laihian isännän kotona naisväki vaati, että pitäisi heilläkin vähän uudistaa ja maalata, johon isäntä: Sopii lakaasta. 262. Laihian isäntä aloitteli syksyisenä aamuna kitukasvuisen kauran leikkuuta Rudon lakealla maantien vieressä. Ajoi siitä ohitse Ilmajoen mies kuormineen. Hänen päästyään leikkuuväen kohdalle isäntä kääntyi selin, pyllisti ja laukaisi mahtavan pierun maantietä kohti. Silloin ilmajokinen lausahti: Olsit tuan keväällä tehny, jottolis peltos paremmin kasuanu. 263. Laihian isäntä ei koskaan kuorinut perunoita. Hän selitti rengilleen, että paras aine perunassa on kuoren alla. Eihän täs kuarem päällä mitään ookkaan, tokaisi renki. 264. Laihian isäntä halkoi puhdetöinään tulitikkuja, ja puukko lipsahti peukaloon. Lääkäri sanoi, ettei peukalo enää parane ja katkaisi sen pois. Isäntä lähti kotiin, mutta kääntyikin matkalla takaisin. Saisinko mä sen peukalon? pyysi isäntä. Lääkäri ihmetteli, mitä hän sillä tekisi. Viän kissallen, virkkoi isäntä. 265. Laihian isäntä ja renki olivat halkoja tekemässä. He kaatoivat puita isolta alalta, kilvan tietysti. Jonkin ajan kuluttua isäntä sanoi: Huilathan ny hetki. Mutta jatkoi: Meirän sopiikin täs huilatesnamma kantaa puut yhthen läjhän. Niin tehtiin. Sitten taas hakkaamaan ja sitä tehden koko päivä. Illalla naapurit kysyivät rengiltä, joka oli hiljan taloon tullut: Mitäs nyt tykkäät taloosta ja taloon töistä? Silloin poika sanoi: Kyllähän se tyä aina menis, mutta se huiloo on niin kovin raskasta. 266. Laihian isäntä kertoi naapurille: Kun meirän flikka lähtöö illalla, niin se menöö silloon kun mä meen navithan ja tuloo taas aamulla kun mä meen navithan, jottei oven saranat kulu. 267. Laihian isäntä kysyi asemalla lipun hintaa Vaasaan ja yritti pluutata laihialaisten tapaan. Lipunmyyjä oli kuitenkin järkkymätön, ja isäntä tuumasi kävellä alkumatkan. Tuovilan asemalla hän kysyi uudestaan hintaa, joka oli tietysti halvempi. Ilahtuneena isäntä sanoi: No arvasinhan mä, jotta se alenoo. 268. Laihian isäntä kysyi emännällä hyvissä ajoin joulun alla, halusiko tämä joulukinkun kylmänä vai lämpimänä. Tiätysti lämpöösenä, näin jouluna. Niinpä sikaa ei tapettukaan. 269. Laihian isäntä lähetti poikansa naapurista vasaraa lainaamaan. Kun poika sai kieltävän vastauksen, isä käski hakea oman vasaran vintiltä. 270. Laihian isäntä meni ostamaan emännälle turkkia kaupungista. Myyjä kehui: Teidän pitää nyt ostaa oikein sisäturkki, ne ovat niin mahdottoman lämpöisiä. Ei pirä mullen höväätä niin maharottomasti. Kyllä Laihialla olis jo aikoja sitten koirillenkin kasuatettu karva sisällenpäin, jos se niinpäin olis lämpöösee, sanoi siihen isäntä. 271. Laihian isäntä näki Vaasan markkinoilla komean hevosen ja kysyi omistajalta: Onko tua hevoonen myyrä? Tähän tuli heti kipakka vastaus: Ei se mikään myyrä ole, se on hevonen. 272. Laihian isäntä odotti asemalla junaa ja puhui tuttavilleen: Mullon asioota Vaashan ja mukana on velimiähen munat. 273. Laihian isäntä oli Vaasan torilla kananmunia kaupalla ja huuteli ohi kulkeville rouville: 274. Tulukaa frouvat mun tykö, mulla kumminkin on suurimmat ja puhtahimmat munat! 275. Laihian isäntä oli kaupassa vyötä ostamassa. Halvin vyö oli hieman liian lyhyt. Orottakaas vähän, sanoi isäntä ja tuli puolen tunnin kuluttua takaisin. Nyt vyö sopi erinomaisesti, ja kauppias ihmetteli, missä isäntä oli käynyt. Molin meirän kesantomaalla tarpehillani. Ilmajoen Huissilla oli eileen ruakahäät, ja tuli syätyä vähä pankkohon. 276. Laihian isäntä oli menossa laivalla Amerikkaan. Atlantin aallot keinuttivat laivaa, maata ei näkynyt missään. Kapteeni kysäisi laihialaiselta, mitä tämä tekisi, jos laiva uppoaisi. Mensin veshan. Vessaan? Niin. Sinne ei vesi tuu muuten kun narua nykääsemällä. 277. Laihian isäntä oli nakkikioskilta ja kyseli hintoja: Kuinkas palijo nakit maksaa? 25 penniä kappale. Kuinkas palijo sinappi maksaa? Ei mitään. No motan sitte kolome kilua sinappia. 278. Laihian isäntä oli ollut Vaasassa ja ostanut liikkeestä hatun. Piti sitä 10 vuotta pyhähattuna. Koska se oli jo vähän haalistunut, isäntä meni samaan liikkeeseen ja sanoi: Päivää, nyt mä sitten taas tulin! 279. Laihian isäntä oli ostanut vanhan taksiauton, ja naapuri tuli sitä katsomaan. Hän huomasi, että autossa oli taksamittari jäljellä ja kysyi syytä siihen. Isäntä vastasi: Näköö kuinka palijo on säästäny. 280. Laihian isäntä oli pudonnut navetan virtsalaariin. Renki yritti tulla auttamaan, mutta isäntä sanoi vain: Kyllä mä täälä jouran olemhan ruakhan asti, mee sä vain töihis. 281. Laihian isäntä oli renkinsä kanssa metsässä halkoja hakkaamassa. Kun pino alkoi tulla täyteen, isäntä kiipesi pinon päälle hyppimään. - Mitäs te ny meinaatta? kysyi renki. - Jotta enämmän mahtuus, sanoi isäntä ja hyppi entistä kiivaammin. Kotona syötäessä renki nousi kesken kaiken ja alkoi hyppiä lattialla sen kun ennätti. - Mitäs sä nyt meinaat? kysyi isäntä. - Jotta enämmän mahtuus, vastasi renki. 282. Laihian isäntä oli väkensä kanssa pellolla, ja puolipäivän tullen he asettuivat ladolle syömään. Kun isäntä näki lähipellolla naapurin väkeä, hän kehotti kovalla äänellä omiaan: Ottakaa poijat voita ja leikakkaa lihaa! Silloin renki aikoi voi- ja liha-askille, mutta isäntä supatti hiljaa: Satuppas Samppa saamari! 283. Maatalousnaiset olivat retkellä Islannissa ja näkivät paikallisen väestön pesevän vaatteita kuumissa lähteissä. Emännät päivittelivät, että olisipa meillä Suomessa tuollaisia. Laihialaisemäntä huokasi: - Olispa viälä saipuaakin joukos! 284. Laihian isäntä seisoi kärryiltä suolasäkki selässään, ja naapuri kysyi: Kuinkas sä sualasäkkiä seljäs pirät? En mä malta raskasta säkkiä hevoosella verättää! 285. Laihian isäntä valittiin kunnanvaltuustoon. Koska häneltä oli jäänyt luku- ja kirjoitustaito vähälle huomiolle, joku huomautti siitä tässä yhteydessä. Onhan oikeuren puheenjohtajallakin kirjuri viärellänsä, puolustautui isäntä. 286. Laihian isäntä valmistautui viettämään syntymäpäiviään. Seinäjoella käydessään hän osti Antin kaupasta pari pulloa Karhuviinaa mainiten samalla myyjälle tulossa olevista juhlista. Kahdella karhuviinapullolla ei kyllä kovin suuria juhlia vietetä, totesi myyjä. Minä hajenkin nämä vain sen takia, jotta nimismiäs ja pappi tuloo kans. Non niin tirsmuja, jottei pontikka kelapaa, selitti isäntä. 287. Laihian isäntä vei tuhat markkaa pankkiin ja sanoi: Olis sopinu tuara toisenkin, jos ei tarvittisi syärä. 288. Laihian kirkonkellot ovat nahkaa, ettei ääni kuulu naapuriseurakuntiin. 289. Laihian maataloustuottajat olivat saaneet kaupan keskusliikkeet kustantamaan heille näytännön Vaasan suomalaisessa teatterissa. Ennen kuin esitys pääsi alkamaan, tuli teatterin hallintojohtaja näyttämölle ja ilmoitti, että ala-aulasta on löydetty lompakko, jossa on 50 markkaa rahaa. Sekasorron välttämiseksi pyydän lompakon omistajia asettumaan näytännön väliajalla teatterin lämpiöön parijonoon. 290. Laihian miehet päivittelivät, että kyllä moottoripyörä on sentään kylmä kapine. Liukun Edvin torjui väitteen heti seisaaltaan: Mulla on ollu 11 erimerkkistä moottoripyärää ja aina oon joutunu pairan vaihtamhan, kun oon niitä pyäriä hikipääs lykänny. Kerran pääsin Peltomaan ahtehes myätämaahan kyytillä, ja siinä monehen otteehin ittelleni mainostin, kuinka hyviä konehet on olemas. 291. Laihian nuorisoa oli menossa Morris Minillä tanssipaikalle, kun poliisi pysäytti auton: Miksikäs täällä on kahdeksan henkeä? Kun ei sopinu yhyreksättä. 292. Laihian paloasemalle saatiin uusi paloauto. Mitäs vanhalla nyt tehdään? Sitä käytetään vikahälytyksissä. Laihian poika luki lääkäriksi, ja äidiltä kysyttiin, opiskeliko poika aina vain. Kyllä se viälä opiskeli. Ei se pirä kiirusta, kun potilahat luattaa enempi vanahempihin lääkäreihin, vastasi äiti. 293. Laihian poika oli hakenut hämäläistytön emännäksi taloonsa. Naapurin mies ihmetteli, että olisihan tyttöjä ollut lähempänäkin? - Ajattelin, että jos se olisi hidas kuolemaankin, niin ei tarvitse pitää hautajaisia eikä uusia häitä, joten säästyisi niiltäkin kuluilta ja vaivoilta. 294. Laihian poika pyrki Vaasaan kouluun, mutta rehtori epäröi, koska syntyperä oli alhaista ja suku köyhää. Sanoi vain, ettei me niinkään niitä talollisten poikia. Poika tuumi tyynesti hetken ja virkkoi sitten: - Ei Laihialta kannata tyhymiä kouluuttaa. Hän pääsi kouluun. 295. Laihian poika pääsi ensi kertaa flikan viereen, asettui selälleen, pani kädet ristiin ja luki Isä meidän ja Herran siunauksen niin kuin äiti oli opettanut. Kun flikka meinasi panna kättä kaulalle, poika sanoi: - Ei tartte mua pitää, pysyn täs pitämätäkkin. 296. Laihian suurimmasta talosta tuli Tarkkaseen miniä. Kysyttäessä tuliaisia tämä vastasi: - Purimet ja piärimet ja nahkatorven soittimet. 297. Laihian vaari alkoi lähestyä loppuaan, ja perheenjäsenet keskustelivat jo hautajaisista. - Maharethanko tarvita kolome taksia? yksi pojista kysyi. - Eiköhän kaksi riitä, arveli veli, Hautuumaa ei oo kaukana, ja toiset saa kävellä. - Silloon vois kaikkikin kävellä, kolmas tuumi. Nyt vaari itse osoitti elonmerkkejä. Hän nousi istumaan ja sanoi: - Jaska on oikias. Tuakaa mun housuni ja saappahani, niin kävelhän kaikki. 298. Laihianjoen pohjaa kaivettiin isommaksi, kun vesi oli yläjuoksulla padottu. Naapuripitäjän miehiä käveli sillan yli, ja he tokaisivat: - Omphan tainnu ongenkoukku purota jokhen, kun nuan miähis kattelhan. 299. Laihianjoessa nähtiin hauki, joka jätti jälkeensä ns. kalaviivan. Tätä pitkin isännät yrittivät haukea kiinni vielä viikon sen jälkeen, kun kala oli nähty. Naiset keittivät viivavedestä kalasoppaa. 300. Lämmittää ihanasti, sanoo laihialaanen kun viinapullon näki. Takaisin